Asuntokauppaa Amerikassa

Naapuritalon katonharjassa kasvaa ampiaispesä. Kyllä kasvaa, ei vain ole, vaan kasvaa. Viikkoja takaperin, lasten huutaessa mua katsomaan kauhistusta se oli vielä jollakin tavalla hallittavissa olevan kokoinen, nyt komistuksella on mittaa jo useita kymmeniä senttimetrejä. Silloin viikkoja sitten, vaanin naapurinmiestä ja sain sen lopulta kiinni grillin äärestä. Aloitin keskustelun ja kerroin että me oltiin aiemmin päivällä huomattu että niillä on ampiaispesä, että se näkyy suoraan meidän yläkerran ikkunasta ja lapset sen oikeesti huomas, niin ettei mies vaan ajattele että mä olen tarkastanut niitten katon. Mies vastaa että hän tietää, ja että hän on yrittänyt miettiä mitä sille pitäisi tehdä. Oli kuulemma ostanut jo myrkkyäkin. Suosittelin kuitenkin ammattilaisia tähän tilanteeseen ja mies lupasi harkita asiaa. Viikkoa myöhemmin pesä oli edelleen paikoillaan kun kuulin omien ja naapureitten lasten käyvän keskustelua aiheesta naapurin kanssa tämän tullessa kotiin töistä. Siis

Alueen asuntomarkkina käy kuumimmillaan keväällä. Kesäkuussa kauppa hiljenee vähitellen ottaakseen pohjakosketuksen elokuussa. Syyskuussa palataan koulujen alkamisen myötä asiaan ja markkina aktivoituu huipentuakseen uudestaan maalis-huhtikuussa. Samaa kaavaa seurataan vuodesta toiseen, uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan. Hetkellisiä pienempiä huippuja ja notkahduksia näkyy matkan varrella, mutta laajemmassa mittakaavassa tämä toistuu vuosittain. Tarjouskilpailuissa näppinsä riittävän monta kertaa polttaneelle, turhautuneelle ja kyllästyneelle ostajalle kesä on otollista aikaa. Toki tarjollakin on vähemmän, mutta todennäköisyys sille että kisaa kahden tai kolmen kanssa sen sijaan että vastassa olisi kymmenen muuta ostajaa on myös todennäköistä. Alennusmyyntiä on kuitenkin turhaa odottaa. Hintakehitys on hyvinkin alueellista, mutta nyrkkisääntönä on viimeiset vuodet pidetty sitä että talon arvo nousee noin prosentin kuukaudessa. On alueita joissa näin ei käy ja sitten t

Restoration Hardware Siis mitä ihmettä, on olemassa joku instanssi joka määrää miltä pihan pitää näyttää, että nurmikko on pakko kastella ja puskatkin pitää siistiä. Monen suomalaisen kulmakarvat kohoaa viimeistään siinä vaiheessa kun vuokrakodin postilaatikkoon kolahtaa kirje jossa kerrotaan ettei pyykkejä saakaan kuivata kuivaustelineessä ulkona, ja että ne kengät siitä kuistilta pitää siivota sisään. Kaiken takana on asukasyhdistys eli HOA. Kauhutarinat kertovat säännöistä joita myös valvotaan. Yhdistyksen edustajasta joka kulkee pihoilla viivaimen kanssa mittailemassa nurmen pituutta tai kieltää autojen pysäköinnin autotallin edustalle, saati sitten kadunvarteen. Vaikka HOA sääntöineen (CC&Rs) saattaakin tulla puolittaisena järkytyksenä omaan vapauteen tottuneelle, on pohjimmainen tarkoitus hyvä. Asukasyhdistyksen tavoitteena kun ei ole tarkoitus kiusata asukkaita ja tehdä asumisesta yhtä helvettiä, vaan huolehtia ympäristön viihtyisyydestä ja samalla ylläpitää asu

Mielikuvissa amerikkalainen kiinteistövälittäjä ajaa kalliilla autolla, tukka tupeerattuna ja korkeat korot jalassa. Jakkupuku on tyylikäs ja ranteissa kilisee kasapäin koruja. Tiedättehän, tyyliin American Beuty ja Anette Benning. Mun kurssinvetäjä kiinteistövälittäjäkoulussa muistitti vahvasti tätä stereotypiaa, eli on niitä oikeastikin. Duuni on ajatuksissa helppoa ja rahaa ropisee sisään ovista ja ikkunoista, onhan komissiot kohtuullisen isoja kuitenkin - teoriassa. Vähän kurvaillaan sinne ja tänne, kahvitellaan asiakkaitten kanssa ja katsellaan kauniita taloja. Tehdään tarjous siitä kivoimmasta ja välittäjä nautiskelee iltapäivästään drinksulasin kanssa. Toisinaan lauantaina on asuntonäyttö. Siellä jutellaan mukavia ja tarjoillaan asiakkaille keksejä. Tähän mielikuvaan karisee  monen ammatti. Alalle lähdetään suurin toivein setelin kuvat silmissä, ajatellen että kohtuullisen vähin vaivoin ansaitsee hyvän elannon. Yhdeksän kymmenestä uudesta välittäjästä kuitenkin lopett