Asuntokauppaa Amerikassa

Ja sitten tuli torstai. Kaikki oli valmista. Puhujat varattu, varmistettu ja prepattu. Oma puheenvuoro muokattu ja kolmoskvartaalin markkinaraporttikin kolahti sähköpostiin parahiksi. Aamulla kurvasin kirjaston kautta varmistamassa että mulla oli ihan aikuisten oikeasti varaus sinne illaksi, ja siellähän se. Kotona kiinnittelin käyntikortteja kultahippupusseihin ja pakkasin autoon kaikeen mukaan lähtevän. Aikani olin hionut oikeaa tapaa tehdä tää. Kalvosulkeiset vai ei? Päädyin puhumaan ilman slaideja sen sijaan että ottaisin teknologiariskin, tiedäthän, sen hetken kun mikään ei toimikaan ja kaikki hajoaa käsiin, päädyin vanhanaikaiseen lähestymistapaan – puhumaan siitä minkä osaan, asuntokaupasta. Seitsemän jälkeen kaikki oli valmista. Olin ajatellut ettei kaikki kuitenkaan tule, ainhan ainakin osalle tulee esteitä tai ihan vaan yksinkertaisesti työpäivänjälkeinen uupumus. Miten väärässä olinkaan! Jokainen ilmoittautuneista saapui paikalle ja vielä muutama ylimäär...

Lokakuun alkaessa on väistämättä syksy. Lyhenevät päivät saavat ruskan täyteen kukoistukseen ja sadetakki on pakko kaivaa vastahakoisesti kaapinperältä. Vaikka lämpöä vielä päivisin riittääkin ja elohopea viisti vielä viime viikolla kolmeakymmentä astetta, ovat yöt ja niiden myötä myös aamut viileitä. Elämme siis vaarallista aikaa lasten takkien suhteen, ne kun hukkuvat välitunnin aikana jonnekin koulunpihalle. Syksyn myötä saapuvat sateet ja kosteus, mutta miten täällä meillä valmistellaan koti talveen? Me juteltiin tästä taannoin töissä ja kollega kertoi jutun perheestä joka oli ostanut talon keväällä, elänyt siinä kesän ja syksyn tullen soittivat välittäjälle kysyäkseen miksi kaikki pihan lehtipuut kuolivat. Välittäjä kysyi muutaman lisäkysymyksen jonka jälkeen selitti asiakkaalle että tässä ilmastossa useimmat lehtipuut pudottavat lehtensä syksyllä. Puut eivät kuole ja lehdet kasvavat keväällä takaisin. Asiakkaan seuraava kysymys oli kenen tehtävä on kerätä lehdet pihalt...

Joskus keväällä istuin terassikahvilla suomalaisen naisryhmän kanssa. Keskustelu kääntyi mun työhön ja ennen kaikkea siihen miten toisin asuntokauppa toimii täällä. Joku oli jo käynyt pankin lainaseminaarin ja pohti sitä miten toisenlainen jo pelkkä lainamarkkinakin on täällä. Siinä kahvin lomassa vastailin kysymyksiin ja samalla heräsi ajatus koota kasaan joukko ammattilaisia ja pitää suomalaiselle asunnonostajalle suunnattu tilaisuus, sellainen jossa sais rauhassa esittää kysymyksiä ilman että tuntee olevansa ihan untamo ja jossa kokeneet kertovat siitä miten homma täällä toimii. Markkinahan on alueella ihan Yhdysvaltain mittakaavassakin sangen poikkeava etenkin silloin kun pysytään puhtaasti Seattlen ympäristössä, ja jos katsotaan ammatillisesta näkökulmasta opetellaan täälläkin vasta tekemään asuntokauppaa monikulttuurisessa ympäristössä. Vielä kymmenen vuotta sitten asiakas oli useimmiten joko osavaltion sisällä muuttaja tai toisesta osavaltiosta muuttava amerikkalainen. Sill...

Alueen asuntomarkkina käy kuumimmillaan keväällä. Kesäkuussa kauppa hiljenee vähitellen ottaakseen pohjakosketuksen elokuussa. Syyskuussa palataan koulujen alkamisen myötä asiaan ja markkina aktivoituu huipentuakseen uudestaan maalis-huhtikuussa. Samaa kaavaa seurataan vuodesta toiseen, uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan. Hetkellisiä pienempiä huippuja ja notkahduksia näkyy matkan varrella, mutta laajemmassa mittakaavassa tämä toistuu vuosittain. Tarjouskilpailuissa näppinsä riittävän monta kertaa polttaneelle, turhautuneelle ja kyllästyneelle ostajalle kesä on otollista aikaa. Toki tarjollakin on vähemmän, mutta todennäköisyys sille että kisaa kahden tai kolmen kanssa sen sijaan että vastassa olisi kymmenen muuta ostajaa on myös todennäköistä. Alennusmyyntiä on kuitenkin turhaa odottaa. Hintakehitys on hyvinkin alueellista, mutta nyrkkisääntönä on viimeiset vuodet pidetty sitä että talon arvo nousee noin prosentin kuukaudessa. On alueita joissa näin ei käy ja sitten t...

Meidän naapurustossa, sen pitkän tien varrella, sen jossa kasvaa puita molemmin puolin, on kauniita istutuksia, kävelytiet ja monta kotia. Sen tien varrella on vuosia ollut pätkä nurmikenttää ja metsää. Keskellä sitä nurmikkoa on ollut kyltti jossa lukee ”Multifamily Homes”. Se kyltti tönötti siinä jo joulukuussa 2009, kun me ajettiin sen kyltin ohitse, läpi rakentamattoman naapuruston, pitkin hiekkatietä keskelle metsää, meidän tulevalle tontille. Se kyltti on epäilemättä ollut siinä jo paljon pidempään, mutta silloin mä olen sen nähnyt ensimmäistä kertaa – melkein kahdeksan vuotta sitten. Samaisen tien laidalla oli muitakin kylttejä ja osa niistä on paikallaan edelleen. Kylteissä luki; leikkipuisto, tenniskenttä, koripallokenttä, tai ehkä koirapuisto. Tarkoituksena oli luoda tuleville asukkaille,eli tontin ostajille mielikuvaa siitä mitä oli tulossa. Ensin tuli tie ja talo. Tuli paljon lisää taloja, sitten jalkakäytävät ja vuosien myötä tenniskenttä, koripallo, leikkipuisto, koi...

Työ kiinteistövälittäjänä on hauskaa ja mielenkiintoista. Useimmat asiakkaat etsivät kotia siitä halutuimmasta hintaluokasta, $600.000:sta hippasen alle miljoonaan. Miltsi on monelle sellainen haamuraja, eikä sitä haluta ylittää huolimatta siitä että moni ihan tavallinenkin talo maksaa sen verran. Ei miljoonalla vielä kartanoa saa, sillä saa kivan talon hyvältä alueelta, hyvästä koulupiiristä, mutta kallistahan se on, sitä ei käy kieltäminen. Moni miljoonakodin omistaja istuu tiukasti tontillaan, kipeän tietoisena siitä ettei se ainakaan vaihtamalla parane. Halutuin hintaluokka ajaa ostajia vanhempiin taloihin ja kauemmas suurimmista työnantajista, mutta tunti duuniin on pieni hinta siitä että asuntolainan kuukausilyhennys vaihtuu $3.100:sta, $4.400:aan, pankin haluaman 20%:n omarahoitusosuuden noustessa sen mukana $140.000:sta $200.000:teen. Se on paljon rahaa, ja iso ero. Tavalliselle palkansaajalle noista kahdesta se pienempikin summa on monesti liikaa. Kalliimman...