vaatii pientä laittoa

Työ kiinteistövälittäjänä on hauskaa ja mielenkiintoista. Useimmat asiakkaat etsivät kotia siitä halutuimmasta hintaluokasta, $600.000:sta hippasen alle miljoonaan. Miltsi on monelle sellainen haamuraja, eikä sitä haluta ylittää huolimatta siitä että moni ihan tavallinenkin talo maksaa sen verran. Ei miljoonalla vielä kartanoa saa, sillä saa kivan talon hyvältä alueelta, hyvästä koulupiiristä, mutta kallistahan se on, sitä ei käy kieltäminen. Moni miljoonakodin omistaja istuu tiukasti tontillaan, kipeän tietoisena siitä ettei se ainakaan vaihtamalla parane.

Halutuin hintaluokka ajaa ostajia vanhempiin taloihin ja kauemmas suurimmista työnantajista, mutta tunti duuniin on pieni hinta siitä että asuntolainan kuukausilyhennys vaihtuu $3.100:sta, $4.400:aan, pankin haluaman 20%:n omarahoitusosuuden noustessa sen mukana $140.000:sta $200.000:teen. Se on paljon rahaa, ja iso ero. Tavalliselle palkansaajalle noista kahdesta se pienempikin summa on monesti liikaa. Kalliimman talon myötä myös muut kulut kasvavat, kiinteistövero kun on yleensä kivalla alueella enemmän kuin vähemmän kivalla. Eletään aikaa, jona myytävää on vähän, ostajia paljon ja niistä halutuimman hintaluokan kiinteistöistä käydään monesti veristä taistelua.

On asiakkaita jotka etsivät sijoitusasuntoa keskeiseltä paikalta ja ensiasunnon ostajia. On niitä jotka, ovat vasta muuttaneet alueelle ja joita San Francisco Bayn jalanjäljissä kulkeva asuntomarkkina ymmärrettävästi huimaa, onhan vanhassa kotiosavaltiossa jonnin verran edullisempaa ja sen kivan talon hyvästä paikasta saa alle puolen miljoonan. Ei ihme että sumpit menee väärään kurkkuun, kun ruvetaan puhumaan miljoonista ihan tavallisen talon kohdalla.

Kaikkien muitten joukossa, mulla on asiakas joka venyttää mun omia mukavuusrajoja etsiessään remontoitavaa taloa neljännesmiljoonalla. Mitä sillä saa? Budjetti, noin $250.000. Saako sillä yhtään mitään? Kuinka kauaksi pitää mennä? Valtaosa kiinteistöistä on kaukana. Ne on tosi, tosi kaukana, ja moni niistä on myös pankin tai kaupungin omistuksessa. Tarkoittaen että asuntolaina ja/tai verot on jääneet maksamatta jo vähän pidemmältä ajanjaksolta. Ei ole poikkeuksellista että välittäjälle annetuissa tiedoissa lukee seuraavaa: Sisään vain omalla vastuulla. Terveydelle vaarallinen. Kiinteistö on saastunut. Valokuvat kertovat usein karua tarinaa siitä miten moni asia on mennyt toisin kuin on ajateltu. Löytyy toki poikkeuksiakin, kivoja pieniä taloja sieltä vähän kauempaa, sellaisia jotka vaatii pientä laittoa, mutta joista saa vielä kelpo kodin pienellä vaivalla.

Takapihan takana kulkee junarata.

Tänä viikonloppuna olen kiertänyt asiakkaalle näitä taloja. Osaan en päästänyt lapsia sisään, koska talot olivat niin surkeassa kunnossa. Nähdessään torakoita lattian täydeltä Fredde kääntyi ulos mun heilutellessa hämähäkinseittejä sivummalle. Osaan vaadin lapset mukaan autosta, tai jätin Fredden autoon vahtimaan niin autoa kuin aarteitani, koska alue oli vähintäänkin kyseenalainen. Muutama oli suloinen, tosin yhdessä junarata kulki takapihan takana. Alueen keskihinta sopii budjettiin $272,950 . Keskitulo alueella on $58,296. Vuotuinen kiinteistövero vaihtelee talosta ja tontista riippuen $2.500 ja $3.500 välillä. Mediaanipalkka alueella on  21% keskimääräisestä talon hinnasta.  

Ilmoituksessa sanottiin että vaatii kosmeettisia korjauksia. Ehkä kuitenkin vähän enemmän? Hintapyyntö $220.000

Omalla asuinalueella keskihinta viimeisen vuoden ajalta on $310/sqft, myyntiaika 3:sta 14:sta päivään. Halvin talo oli $809,000 marraskuussa 2016. Kallein $1,305,000 kesäkuussa 2017. Keskihinta kesäkuussa 2017 omalla postinumeroalueella oli $813,395. Toisaalta talouden keskitulokin oli $123,254. Kiinteistöveroa alueen taloista maksetaan talosta ja tontista riippuen $6.000:sta $12.000:een. Mediaanipalkan ollessa 15% keskimääräisestä talon hinnasta. 

Vähän huonommallakin matikkapäällä päätyy johtopäätökseen,  että kauempana saa aika paljon enemmän taloa samaan rahaan.

Mun työ on hauskaa ja mielenkiintoista.