Asuntokauppaa Amerikassa

Ja sitten tuli torstai. Kaikki oli valmista. Puhujat varattu, varmistettu ja prepattu. Oma puheenvuoro muokattu ja kolmoskvartaalin markkinaraporttikin kolahti sähköpostiin parahiksi. Aamulla kurvasin kirjaston kautta varmistamassa että mulla oli ihan aikuisten oikeasti varaus sinne illaksi, ja siellähän se. Kotona kiinnittelin käyntikortteja kultahippupusseihin ja pakkasin autoon kaikeen mukaan lähtevän. Aikani olin hionut oikeaa tapaa tehdä tää. Kalvosulkeiset vai ei? Päädyin puhumaan ilman slaideja sen sijaan että ottaisin teknologiariskin, tiedäthän, sen hetken kun mikään ei toimikaan ja kaikki hajoaa käsiin, päädyin vanhanaikaiseen lähestymistapaan – puhumaan siitä minkä osaan, asuntokaupasta. Seitsemän jälkeen kaikki oli valmista. Olin ajatellut ettei kaikki kuitenkaan tule, ainhan ainakin osalle tulee esteitä tai ihan vaan yksinkertaisesti työpäivänjälkeinen uupumus. Miten väärässä olinkaan! Jokainen ilmoittautuneista saapui paikalle ja vielä muutama ylimäär

Paitsi että asuntokauppa jo ihan teknisenä lajina aivan toisenlainen otus kuin tuttu suomalainen kumppani, on myös markkina tuntematon. Silloin aikanaan kun me muutettiin tänne oli yksi syy olla ostamatta se ettei oikein tiedetty mistä ostais. Tiesin kyllä minkälainen asuntomarkkina Helsingissä vallitsi, olinhan asunut kaupungissa ikäni ja kun eteen tuli mahdollisuus ostaa sijoitusasunto Töölöstä tartuimme siihen. Tiesin että se olisi hyvä sijoitus. Mutta uusi maa, ja uusi kaupunki yhdistettynä vieraaseen markkinaan. Mihin rahat kannattaa laittaa? Mikä on hyvä alue? Mistä ja mitä uskaltaa ja kannattaa ostaa? Niihin aikoihin verrattuna eletään vielä lisäksi aikaa kun tuntuu että miettiessä kaikki karkaa käsistä. Eletään aikaa jona ei ole mahdollista pohtia ja puntaroida vaan on pakko toimia nopeasti ja tietää mitä haluaa ja kuinka paljon. Eikö oliskin metkaa jos asuntomarkkina olisi sellainen kuin se on monessa muussa osavaltiossa? Sellainen että kotikandidaatteja vois kä

Lokakuun alkaessa on väistämättä syksy. Lyhenevät päivät saavat ruskan täyteen kukoistukseen ja sadetakki on pakko kaivaa vastahakoisesti kaapinperältä. Vaikka lämpöä vielä päivisin riittääkin ja elohopea viisti vielä viime viikolla kolmeakymmentä astetta, ovat yöt ja niiden myötä myös aamut viileitä. Elämme siis vaarallista aikaa lasten takkien suhteen, ne kun hukkuvat välitunnin aikana jonnekin koulunpihalle. Syksyn myötä saapuvat sateet ja kosteus, mutta miten täällä meillä valmistellaan koti talveen? Me juteltiin tästä taannoin töissä ja kollega kertoi jutun perheestä joka oli ostanut talon keväällä, elänyt siinä kesän ja syksyn tullen soittivat välittäjälle kysyäkseen miksi kaikki pihan lehtipuut kuolivat. Välittäjä kysyi muutaman lisäkysymyksen jonka jälkeen selitti asiakkaalle että tässä ilmastossa useimmat lehtipuut pudottavat lehtensä syksyllä. Puut eivät kuole ja lehdet kasvavat keväällä takaisin. Asiakkaan seuraava kysymys oli kenen tehtävä on kerätä lehdet pihalt