Asuntokauppaa Amerikassa

Lokakuun alkaessa on väistämättä syksy. Lyhenevät päivät saavat ruskan täyteen kukoistukseen ja sadetakki on pakko kaivaa vastahakoisesti kaapinperältä. Vaikka lämpöä vielä päivisin riittääkin ja elohopea viisti vielä viime viikolla kolmeakymmentä astetta, ovat yöt ja niiden myötä myös aamut viileitä. Elämme siis vaarallista aikaa lasten takkien suhteen, ne kun hukkuvat välitunnin aikana jonnekin koulunpihalle. Syksyn myötä saapuvat sateet ja kosteus, mutta miten täällä meillä valmistellaan koti talveen? Me juteltiin tästä taannoin töissä ja kollega kertoi jutun perheestä joka oli ostanut talon keväällä, elänyt siinä kesän ja syksyn tullen soittivat välittäjälle kysyäkseen miksi kaikki pihan lehtipuut kuolivat. Välittäjä kysyi muutaman lisäkysymyksen jonka jälkeen selitti asiakkaalle että tässä ilmastossa useimmat lehtipuut pudottavat lehtensä syksyllä. Puut eivät kuole ja lehdet kasvavat keväällä takaisin. Asiakkaan seuraava kysymys oli kenen tehtävä on kerätä lehdet pihalt...

Kodin etsiminen asiakkaalle on mielenkiintoista, siis silleen oikeesti mielenkiintoista. Monesti multa kysytään miten homma toimii kun tekee töitä monen asiakkaan kanssa yhtäaikaa, että eikö se oo vaikeeta kun ne kaikki kuitenkin haluaa samaa. Paitsi että ei halua. Koti on niin henkilökohtainen asia ettei toisaankaan ole olemassa sellaista “one size fits all” ratkaisua. Valinta ei tosiaankaan ole mun, vaan välittäjän tärkein tehtävä on kuunnella asiakasta ja kuulla sieltä rivien väleista asioita joita asiakas ei ehkä itse osaa pukea sanoiksi, ja sen jälkeen löytää ne kohteet jotka parhaiten sopivat näihin kriteereihin. Täydellistä taloa ei taida ollakaan, mutta riittävän hyvä on se mihin tähdätään ja monesti matkan varrella asioiden tärkeysjärjestys muuttuu. Kansainvälisten asiakkaiden kanssa toimiessa haastena on löytää koti joka tuntuu kodilta, onhan asuminen toisessa kulttuurissa toisenlaista. Pakistanilaista, englantilaista tai suomalaista taloa täältä ei löydy, mutta ...

Joskus keväällä istuin terassikahvilla suomalaisen naisryhmän kanssa. Keskustelu kääntyi mun työhön ja ennen kaikkea siihen miten toisin asuntokauppa toimii täällä. Joku oli jo käynyt pankin lainaseminaarin ja pohti sitä miten toisenlainen jo pelkkä lainamarkkinakin on täällä. Siinä kahvin lomassa vastailin kysymyksiin ja samalla heräsi ajatus koota kasaan joukko ammattilaisia ja pitää suomalaiselle asunnonostajalle suunnattu tilaisuus, sellainen jossa sais rauhassa esittää kysymyksiä ilman että tuntee olevansa ihan untamo ja jossa kokeneet kertovat siitä miten homma täällä toimii. Markkinahan on alueella ihan Yhdysvaltain mittakaavassakin sangen poikkeava etenkin silloin kun pysytään puhtaasti Seattlen ympäristössä, ja jos katsotaan ammatillisesta näkökulmasta opetellaan täälläkin vasta tekemään asuntokauppaa monikulttuurisessa ympäristössä. Vielä kymmenen vuotta sitten asiakas oli useimmiten joko osavaltion sisällä muuttaja tai toisesta osavaltiosta muuttava amerikkalainen. Sill...

Aika usein jutellessani mun suomalaisten asiakkaitten kanssa, kuulen rahoituksesta puhuttaessa ettei missään nimessä ole tarkoitus ottaa lainaa. Onhan se hienoa jos talous on siinä kunnossa, että kämpän voi ostaa patjaan kätketyillä seteleillä, mutta ei sitä lainaa ole syytä pelätäkään. Tottakai lainaa hankkiessa on hyvä miettiä omaa budjettia ja niitä kuukausittaisia lainanhoitokuluja, mutta kaiken kaikkiaan lainasta on myös etua. Asuntolainat ovat edelleen kohtuullisen halpoja vaikka korot ovatkin nousseet niistä alimmista lukemista. Muistan kuitenkin oikein hyvin kun me ekaa kertaa neuvoteltiin täällä lainasta ja keskimääräinen korko alkoi kasilla. Suomalaiseen korkoon niitä on turhaa verrata, sillä täällä lainan korko riippuu lainatyypistä ja voidaan sitoa samaksi koko laina-ajalle tai vaihtoehtoisesti indeksiin. Indeksisidonnaisissa lainoissa on myös korkokatto. Lainan korot ovat verovähennyskelpoisia miljoonaan taalaan saakka, niin kauan kuin aviopari tekee veroilmoitu...

Restoration Hardware Siis mitä ihmettä, on olemassa joku instanssi joka määrää miltä pihan pitää näyttää, että nurmikko on pakko kastella ja puskatkin pitää siistiä. Monen suomalaisen kulmakarvat kohoaa viimeistään siinä vaiheessa kun vuokrakodin postilaatikkoon kolahtaa kirje jossa kerrotaan ettei pyykkejä saakaan kuivata kuivaustelineessä ulkona, ja että ne kengät siitä kuistilta pitää siivota sisään. Kaiken takana on asukasyhdistys eli HOA. Kauhutarinat kertovat säännöistä joita myös valvotaan. Yhdistyksen edustajasta joka kulkee pihoilla viivaimen kanssa mittailemassa nurmen pituutta tai kieltää autojen pysäköinnin autotallin edustalle, saati sitten kadunvarteen. Vaikka HOA sääntöineen (CC&Rs) saattaakin tulla puolittaisena järkytyksenä omaan vapauteen tottuneelle, on pohjimmainen tarkoitus hyvä. Asukasyhdistyksen tavoitteena kun ei ole tarkoitus kiusata asukkaita ja tehdä asumisesta yhtä helvettiä, vaan huolehtia ympäristön viihtyisyydestä ja samalla ylläpitää asu...

Mielikuvissa amerikkalainen kiinteistövälittäjä ajaa kalliilla autolla, tukka tupeerattuna ja korkeat korot jalassa. Jakkupuku on tyylikäs ja ranteissa kilisee kasapäin koruja. Tiedättehän, tyyliin American Beuty ja Anette Benning. Mun kurssinvetäjä kiinteistövälittäjäkoulussa muistitti vahvasti tätä stereotypiaa, eli on niitä oikeastikin. Duuni on ajatuksissa helppoa ja rahaa ropisee sisään ovista ja ikkunoista, onhan komissiot kohtuullisen isoja kuitenkin - teoriassa. Vähän kurvaillaan sinne ja tänne, kahvitellaan asiakkaitten kanssa ja katsellaan kauniita taloja. Tehdään tarjous siitä kivoimmasta ja välittäjä nautiskelee iltapäivästään drinksulasin kanssa. Toisinaan lauantaina on asuntonäyttö. Siellä jutellaan mukavia ja tarjoillaan asiakkaille keksejä. Tähän mielikuvaan karisee  monen ammatti. Alalle lähdetään suurin toivein setelin kuvat silmissä, ajatellen että kohtuullisen vähin vaivoin ansaitsee hyvän elannon. Yhdeksän kymmenestä uudesta välittäjästä kuitenkin lo...

Meidän naapurustossa, sen pitkän tien varrella, sen jossa kasvaa puita molemmin puolin, on kauniita istutuksia, kävelytiet ja monta kotia. Sen tien varrella on vuosia ollut pätkä nurmikenttää ja metsää. Keskellä sitä nurmikkoa on ollut kyltti jossa lukee ”Multifamily Homes”. Se kyltti tönötti siinä jo joulukuussa 2009, kun me ajettiin sen kyltin ohitse, läpi rakentamattoman naapuruston, pitkin hiekkatietä keskelle metsää, meidän tulevalle tontille. Se kyltti on epäilemättä ollut siinä jo paljon pidempään, mutta silloin mä olen sen nähnyt ensimmäistä kertaa – melkein kahdeksan vuotta sitten. Samaisen tien laidalla oli muitakin kylttejä ja osa niistä on paikallaan edelleen. Kylteissä luki; leikkipuisto, tenniskenttä, koripallokenttä, tai ehkä koirapuisto. Tarkoituksena oli luoda tuleville asukkaille,eli tontin ostajille mielikuvaa siitä mitä oli tulossa. Ensin tuli tie ja talo. Tuli paljon lisää taloja, sitten jalkakäytävät ja vuosien myötä tenniskenttä, koripallo, leikkipuisto, koi...