nimby - ei ainakaan tänne!

Meidän naapurustossa, sen pitkän tien varrella, sen jossa kasvaa puita molemmin puolin, on kauniita istutuksia, kävelytiet ja monta kotia. Sen tien varrella on vuosia ollut pätkä nurmikenttää ja metsää. Keskellä sitä nurmikkoa on ollut kyltti jossa lukee ”Multifamily Homes”. Se kyltti tönötti siinä jo joulukuussa 2009, kun me ajettiin sen kyltin ohitse, läpi rakentamattoman naapuruston, pitkin hiekkatietä keskelle metsää, meidän tulevalle tontille. Se kyltti on epäilemättä ollut siinä jo paljon pidempään, mutta silloin mä olen sen nähnyt ensimmäistä kertaa – melkein kahdeksan vuotta sitten.

Samaisen tien laidalla oli muitakin kylttejä ja osa niistä on paikallaan edelleen. Kylteissä luki; leikkipuisto, tenniskenttä, koripallokenttä, tai ehkä koirapuisto. Tarkoituksena oli luoda tuleville asukkaille,eli tontin ostajille mielikuvaa siitä mitä oli tulossa. Ensin tuli tie ja talo. Tuli paljon lisää taloja, sitten jalkakäytävät ja vuosien myötä tenniskenttä, koripallo, leikkipuisto, koirapuisto ja paljon muuta. Naapurusto kasvoi ja kaikilla oli kivaa. Muutama yskäisi hetkellisesti, kun kohtaan jossa ei ollut kylttiä rakennettiin keskelle metsää kymmenkunta taloa, kukin niistä jossakin neljänsadan neliön paremmalla puolen – estate homes, kartanoita.

Se ”Multifamily Homes” -kyltti on seissyt siinä kaikki nämä vuodet, ja toisinaan olen ohikulkiessani miettinyt koska niitten vuoro tulee. Viime viikolla kyltti katosi ja sen tilalle tuli ilmoitus rakennustöiden alkamisesta. Uudessa kyltissä luki että asunnot valmistuvat syyskuun 2018 loppuun mennessä ja kyltin ilmestymistä seurasi meteli. Ensin siitä ilmestyi kuva asukasyhdistyksen facebooksivustolle ja kommentit olivat suoraan sanottuna rumaa luettavaa. Monen mielestä kerrostaloasunnot olivat sopimattomia meidän alueelle. Joku kysyi että rakennetaanhan näitten talojen lapsille omat leikkipuistot etteivät he tule kuormittamaan meidän olemassaolevia puistoja. Toinen uteli laitetaanko näitten talojen lapset kenties samaan kouluun meidän lasten kanssa. 

Keppihevosena käytetään sosioekonomisen rasismin sijasta liikennettä, mutta teillä joilla kulki jo kaksi vuotta sitten vuorokaudessa liki 30.000 autoa, nämä asunnot tulevat tuskin heilauttamaan tilannetta juurikaan suuntaan tai toiseen, liikennekatastrofia ne eivät ainakaan aiheuta.  Muutama on jo ilmoittanut joutuvansa myymään kiinteistönsä tämän vuoksi... ennen kuin talojen arvo laskee merkittävästi. Metsikön paikalle rakennetaan kolmeentoista taloon yhteensä 109 asuntoa, kyltistä päätellen vuokra-asuntoja. Mediaanivuokra koko Redmondin kaupungissa on $2.900, ei siis varsinaisesti mitenkään erityisen edullista. Korttelin päästä toki tarjottiin vuokralle taloa $3.990/kuukausi.

Vähän kuivakkaasti totean keskusteluun jossa kauhistellaan niitä tulevia vuokralaisia, että olen elämässäni asunut erilaisista syistä vuokralla pidempään kuin omistanut asunnon. Olen ehtinyt kuitenkin omistamaan useamman kodin, ja olemaan itsekin vuokranantaja. Ajatus siitä että vuokralaiset ovat jotenkin alemmanluokan kansalaisia tuntuu ahdasmieliseltä ja ilkeältä. 

Me asutaan alueella jolla asuntomarkkina on poikkeava. Tervettä markkinaa täällä ei ole nähty vuosiin, ja siirtymä rahoituskuplan jälkeisestä kaaoksesta, ja sen aiheuttamasta lamasta uuteen nousuun vei meillä vain hetken. Tällä hetkellä eletään markkinatilanteessa jossa myydään enemmän kuin on myytävää. Miten se on mahdollista? Ensinnäkin asuntokauppa pyörii niin nopeaa vauhtia etteivät tilastot pysy perässä ja syntyy tilastoharha jonka mukaan kesäkuussa Seattlen itäpuolella myytiin 133,8% myynnissä olevista kodeista. Toinen selittävä tekijä on se etteivät kaikki myynnissä olevat kiinteistöt tule koskaan virallisesti markkinoille, vaan ne myydään joko tiskinalta läheisille, ystäville tai naapureille, tai omistaja laittaa sen ”myytävänä”-kyltin itse pihalleen ja myy talonsa siten. Toukokuussa vastaava lukema oli 162,6%. Onko asuntokauppa hidastumassa? Tuskin. On kesä, ja kesällä on perinteisesti hiljaisempaa. Tämän vuoden lukema on kuitenkin korkeampi kuin vuoden 2016 huippulukema 128,4%, ja viime kesän vastaava lukema oli 105,3%.

Seattlen itäpuolella (Eastside ja Mercer Island) on myynnissä 1046 asuntoa (omakotitaloja, rivitalo- ja kerrostaloasuntoa). King Countyn alueelle muuttaa viikoittain yli 1.000 uutta asukasta. Tällä viikolla jokaiselle siis löytyy koti, mutta ensi viikolla ne onkin sit jo loppu? Vuokrat nousevat kysynnän kasvaessa ja alempi keskiluokka ajautuu yhä kauemmaksi työpaikoistaan.

Lienee siis ymmärrettävää että rakennuttaja haluaa rakentaa omistamansa maan. Rakentamalla vuokra-asuntoja on mahdollista tarjota asumista niille jotka eivät ole valmiita tai kykeneviä ostamaan miljoonan taalan kämppää. Kaupungin tehtävä on varmistaa että tarjolla on asumista kaikissa sen hintaluokissa ja alue pysyy edes jollakin tavalla heterogeenisenä. Tällä hetkellä meidän asuinalueella on jo olemassa verohelpotettua asumista yli 55-vuotiaille, aravatalo tyyppistä asumista joissa asunnolla on hintakatto ja sitten vapaan markkinan talouksia. Silmänlumettahan se käytännössä kuitenkin on, sillä kaupungin hintataso on joka tapauksessa monen ulottumattomissa.