Asuntokauppaa Amerikassa

Ja sitten tuli torstai. Kaikki oli valmista. Puhujat varattu, varmistettu ja prepattu. Oma puheenvuoro muokattu ja kolmoskvartaalin markkinaraporttikin kolahti sähköpostiin parahiksi. Aamulla kurvasin kirjaston kautta varmistamassa että mulla oli ihan aikuisten oikeasti varaus sinne illaksi, ja siellähän se. Kotona kiinnittelin käyntikortteja kultahippupusseihin ja pakkasin autoon kaikeen mukaan lähtevän. Aikani olin hionut oikeaa tapaa tehdä tää. Kalvosulkeiset vai ei? Päädyin puhumaan ilman slaideja sen sijaan että ottaisin teknologiariskin, tiedäthän, sen hetken kun mikään ei toimikaan ja kaikki hajoaa käsiin, päädyin vanhanaikaiseen lähestymistapaan – puhumaan siitä minkä osaan, asuntokaupasta. Seitsemän jälkeen kaikki oli valmista. Olin ajatellut ettei kaikki kuitenkaan tule, ainhan ainakin osalle tulee esteitä tai ihan vaan yksinkertaisesti työpäivänjälkeinen uupumus. Miten väärässä olinkaan! Jokainen ilmoittautuneista saapui paikalle ja vielä muutama ylimäär...

Paitsi että asuntokauppa jo ihan teknisenä lajina aivan toisenlainen otus kuin tuttu suomalainen kumppani, on myös markkina tuntematon. Silloin aikanaan kun me muutettiin tänne oli yksi syy olla ostamatta se ettei oikein tiedetty mistä ostais. Tiesin kyllä minkälainen asuntomarkkina Helsingissä vallitsi, olinhan asunut kaupungissa ikäni ja kun eteen tuli mahdollisuus ostaa sijoitusasunto Töölöstä tartuimme siihen. Tiesin että se olisi hyvä sijoitus. Mutta uusi maa, ja uusi kaupunki yhdistettynä vieraaseen markkinaan. Mihin rahat kannattaa laittaa? Mikä on hyvä alue? Mistä ja mitä uskaltaa ja kannattaa ostaa? Niihin aikoihin verrattuna eletään vielä lisäksi aikaa kun tuntuu että miettiessä kaikki karkaa käsistä. Eletään aikaa jona ei ole mahdollista pohtia ja puntaroida vaan on pakko toimia nopeasti ja tietää mitä haluaa ja kuinka paljon. Eikö oliskin metkaa jos asuntomarkkina olisi sellainen kuin se on monessa muussa osavaltiossa? Sellainen että kotikandidaatteja vois kä...

Joskus keväällä istuin terassikahvilla suomalaisen naisryhmän kanssa. Keskustelu kääntyi mun työhön ja ennen kaikkea siihen miten toisin asuntokauppa toimii täällä. Joku oli jo käynyt pankin lainaseminaarin ja pohti sitä miten toisenlainen jo pelkkä lainamarkkinakin on täällä. Siinä kahvin lomassa vastailin kysymyksiin ja samalla heräsi ajatus koota kasaan joukko ammattilaisia ja pitää suomalaiselle asunnonostajalle suunnattu tilaisuus, sellainen jossa sais rauhassa esittää kysymyksiä ilman että tuntee olevansa ihan untamo ja jossa kokeneet kertovat siitä miten homma täällä toimii. Markkinahan on alueella ihan Yhdysvaltain mittakaavassakin sangen poikkeava etenkin silloin kun pysytään puhtaasti Seattlen ympäristössä, ja jos katsotaan ammatillisesta näkökulmasta opetellaan täälläkin vasta tekemään asuntokauppaa monikulttuurisessa ympäristössä. Vielä kymmenen vuotta sitten asiakas oli useimmiten joko osavaltion sisällä muuttaja tai toisesta osavaltiosta muuttava amerikkalainen. Sill...

Aika usein jutellessani mun suomalaisten asiakkaitten kanssa, kuulen rahoituksesta puhuttaessa ettei missään nimessä ole tarkoitus ottaa lainaa. Onhan se hienoa jos talous on siinä kunnossa, että kämpän voi ostaa patjaan kätketyillä seteleillä, mutta ei sitä lainaa ole syytä pelätäkään. Tottakai lainaa hankkiessa on hyvä miettiä omaa budjettia ja niitä kuukausittaisia lainanhoitokuluja, mutta kaiken kaikkiaan lainasta on myös etua. Asuntolainat ovat edelleen kohtuullisen halpoja vaikka korot ovatkin nousseet niistä alimmista lukemista. Muistan kuitenkin oikein hyvin kun me ekaa kertaa neuvoteltiin täällä lainasta ja keskimääräinen korko alkoi kasilla. Suomalaiseen korkoon niitä on turhaa verrata, sillä täällä lainan korko riippuu lainatyypistä ja voidaan sitoa samaksi koko laina-ajalle tai vaihtoehtoisesti indeksiin. Indeksisidonnaisissa lainoissa on myös korkokatto. Lainan korot ovat verovähennyskelpoisia miljoonaan taalaan saakka, niin kauan kuin aviopari tekee veroilmoitu...

Työ kiinteistövälittäjänä on hauskaa ja mielenkiintoista. Useimmat asiakkaat etsivät kotia siitä halutuimmasta hintaluokasta, $600.000:sta hippasen alle miljoonaan. Miltsi on monelle sellainen haamuraja, eikä sitä haluta ylittää huolimatta siitä että moni ihan tavallinenkin talo maksaa sen verran. Ei miljoonalla vielä kartanoa saa, sillä saa kivan talon hyvältä alueelta, hyvästä koulupiiristä, mutta kallistahan se on, sitä ei käy kieltäminen. Moni miljoonakodin omistaja istuu tiukasti tontillaan, kipeän tietoisena siitä ettei se ainakaan vaihtamalla parane. Halutuin hintaluokka ajaa ostajia vanhempiin taloihin ja kauemmas suurimmista työnantajista, mutta tunti duuniin on pieni hinta siitä että asuntolainan kuukausilyhennys vaihtuu $3.100:sta, $4.400:aan, pankin haluaman 20%:n omarahoitusosuuden noustessa sen mukana $140.000:sta $200.000:teen. Se on paljon rahaa, ja iso ero. Tavalliselle palkansaajalle noista kahdesta se pienempikin summa on monesti liikaa. Kalliimman...

Ennen muuttoa maailmalle ehdin Freddeni kanssa ostaa kolme asuntoa ja myydä kaksi – Suomessa. Rivitalon Helsingin sateliittikunnasta, asunnon rakenteilla olevasta luhtitalosta ja asunnon Helsingin keskustasta. Muistan vieläkin meidän kiinteistövälittäjän nimen, asiat oli täältä katsottuna helppoja ja suoraviivaisia, jopa sen uudisrakennuksen kanssa. Kolmas näistä kaupoista tehtiin pankissa asunnon vaihtaessa omistajaa sukulaiselta toiselle. Myöhemmin se samainen asunto myytiin meidän katsellessa Disneylandin ilotulituksia Kaliforniassa, välittäjän tekstatessa meille tarjouskilpailun huippuhetkiä. Asuntomarkkina Amerikassa toimii toisin. Ennen kuin poraudutaan kovin syvälle, totean että lainsäädäntö on ensin liittovaltiotasoinen ja sen jälkeen se porautuu kuhunkin osavaltioon osavaltiotasolla. Niinpä välittäjä tarvitsee kussakin osavaltiossa oman lisenssin, koska kahden osavaltion välillä moni asia on toisin. Se joka on ostanut asunnon itärannikolla hämmentyy muuttaessaan tänne, ko...