Asuntokauppaa Amerikassa

Ja sitten tuli torstai. Kaikki oli valmista. Puhujat varattu, varmistettu ja prepattu. Oma puheenvuoro muokattu ja kolmoskvartaalin markkinaraporttikin kolahti sähköpostiin parahiksi. Aamulla kurvasin kirjaston kautta varmistamassa että mulla oli ihan aikuisten oikeasti varaus sinne illaksi, ja siellähän se. Kotona kiinnittelin käyntikortteja kultahippupusseihin ja pakkasin autoon kaikeen mukaan lähtevän. Aikani olin hionut oikeaa tapaa tehdä tää. Kalvosulkeiset vai ei? Päädyin puhumaan ilman slaideja sen sijaan että ottaisin teknologiariskin, tiedäthän, sen hetken kun mikään ei toimikaan ja kaikki hajoaa käsiin, päädyin vanhanaikaiseen lähestymistapaan – puhumaan siitä minkä osaan, asuntokaupasta. Seitsemän jälkeen kaikki oli valmista. Olin ajatellut ettei kaikki kuitenkaan tule, ainhan ainakin osalle tulee esteitä tai ihan vaan yksinkertaisesti työpäivänjälkeinen uupumus. Miten väärässä olinkaan! Jokainen ilmoittautuneista saapui paikalle ja vielä muutama ylimäär...

Paitsi että asuntokauppa jo ihan teknisenä lajina aivan toisenlainen otus kuin tuttu suomalainen kumppani, on myös markkina tuntematon. Silloin aikanaan kun me muutettiin tänne oli yksi syy olla ostamatta se ettei oikein tiedetty mistä ostais. Tiesin kyllä minkälainen asuntomarkkina Helsingissä vallitsi, olinhan asunut kaupungissa ikäni ja kun eteen tuli mahdollisuus ostaa sijoitusasunto Töölöstä tartuimme siihen. Tiesin että se olisi hyvä sijoitus. Mutta uusi maa, ja uusi kaupunki yhdistettynä vieraaseen markkinaan. Mihin rahat kannattaa laittaa? Mikä on hyvä alue? Mistä ja mitä uskaltaa ja kannattaa ostaa? Niihin aikoihin verrattuna eletään vielä lisäksi aikaa kun tuntuu että miettiessä kaikki karkaa käsistä. Eletään aikaa jona ei ole mahdollista pohtia ja puntaroida vaan on pakko toimia nopeasti ja tietää mitä haluaa ja kuinka paljon. Eikö oliskin metkaa jos asuntomarkkina olisi sellainen kuin se on monessa muussa osavaltiossa? Sellainen että kotikandidaatteja vois kä...

Joskus keväällä istuin terassikahvilla suomalaisen naisryhmän kanssa. Keskustelu kääntyi mun työhön ja ennen kaikkea siihen miten toisin asuntokauppa toimii täällä. Joku oli jo käynyt pankin lainaseminaarin ja pohti sitä miten toisenlainen jo pelkkä lainamarkkinakin on täällä. Siinä kahvin lomassa vastailin kysymyksiin ja samalla heräsi ajatus koota kasaan joukko ammattilaisia ja pitää suomalaiselle asunnonostajalle suunnattu tilaisuus, sellainen jossa sais rauhassa esittää kysymyksiä ilman että tuntee olevansa ihan untamo ja jossa kokeneet kertovat siitä miten homma täällä toimii. Markkinahan on alueella ihan Yhdysvaltain mittakaavassakin sangen poikkeava etenkin silloin kun pysytään puhtaasti Seattlen ympäristössä, ja jos katsotaan ammatillisesta näkökulmasta opetellaan täälläkin vasta tekemään asuntokauppaa monikulttuurisessa ympäristössä. Vielä kymmenen vuotta sitten asiakas oli useimmiten joko osavaltion sisällä muuttaja tai toisesta osavaltiosta muuttava amerikkalainen. Sill...

Naapuritalon katonharjassa kasvaa ampiaispesä. Kyllä kasvaa, ei vain ole, vaan kasvaa. Viikkoja takaperin, lasten huutaessa mua katsomaan kauhistusta se oli vielä jollakin tavalla hallittavissa olevan kokoinen, nyt komistuksella on mittaa jo useita kymmeniä senttimetrejä. Silloin viikkoja sitten, vaanin naapurinmiestä ja sain sen lopulta kiinni grillin äärestä. Aloitin keskustelun ja kerroin että me oltiin aiemmin päivällä huomattu että niillä on ampiaispesä, että se näkyy suoraan meidän yläkerran ikkunasta ja lapset sen oikeesti huomas, niin ettei mies vaan ajattele että mä olen tarkastanut niitten katon. Mies vastaa että hän tietää, ja että hän on yrittänyt miettiä mitä sille pitäisi tehdä. Oli kuulemma ostanut jo myrkkyäkin. Suosittelin kuitenkin ammattilaisia tähän tilanteeseen ja mies lupasi harkita asiaa. Viikkoa myöhemmin pesä oli edelleen paikoillaan kun kuulin omien ja naapureitten lasten käyvän keskustelua aiheesta naapurin kanssa tämän tullessa kotiin töistä. Siis...