mikä ihmeen HOA?

Restoration Hardware

Siis mitä ihmettä, on olemassa joku instanssi joka määrää miltä pihan pitää näyttää, että nurmikko on pakko kastella ja puskatkin pitää siistiä. Monen suomalaisen kulmakarvat kohoaa viimeistään siinä vaiheessa kun vuokrakodin postilaatikkoon kolahtaa kirje jossa kerrotaan ettei pyykkejä saakaan kuivata kuivaustelineessä ulkona, ja että ne kengät siitä kuistilta pitää siivota sisään. Kaiken takana on asukasyhdistys eli HOA. Kauhutarinat kertovat säännöistä joita myös valvotaan. Yhdistyksen edustajasta joka kulkee pihoilla viivaimen kanssa mittailemassa nurmen pituutta tai kieltää autojen pysäköinnin autotallin edustalle, saati sitten kadunvarteen.

Vaikka HOA sääntöineen (CC&Rs) saattaakin tulla puolittaisena järkytyksenä omaan vapauteen tottuneelle, on pohjimmainen tarkoitus hyvä. Asukasyhdistyksen tavoitteena kun ei ole tarkoitus kiusata asukkaita ja tehdä asumisesta yhtä helvettiä, vaan huolehtia ympäristön viihtyisyydestä ja samalla ylläpitää asuinalueen kiinteistöjen arvoa.

Pikkumaiset säännöt on pikkumaisia sääntöjä, mutta onhan se ihan jees ettei naapurin nurtsi saa olla polvenkorkuinen tai ettei kadun toisellapuolella asuva voi jättää kaljoittelusohvaansa kadunvarteen. Sekin on kait ihan kivaa, ettei kadunpäädyssä ole asuntoauto parkissa vuoden ympäri asukkainaan jonkun naapurin sukulaisvieraat. Enkä mä nyt ole ihan vakuuttunut siitäkään että naapurin virttyneitä kalsareita on tarpeellista katsella pyykkinarulla. Yleisen nipotuksen lisäksi asukasyhdistyksen tehtävänä on pitää huolta asukkaistaan, tarkoittaen että se huolehtii myös yhteisten alueitten kunnosta ja viihtyvyydestä. Siitä että leikkipuistot on ehjiä ja turvallisia, ja että viereistä puistoa ei ainakaan ihan kokonaan valtaa karhunvatukat.

Vaikka vuokraisännän tehtävä on kertoa asukasyhdistyksen säännöistä myös asukkaalle saattaa se joskus unohtua ja asukas joutuu tarpeettomasti pulaan. Omakohtaistakin kokemusta tästä on siitä kerrasta kun me saatiin kirje jossa ilmoitettiin että roska-astioita pitää säilyttää autotallissa. Ihan hyvä, mutta kun asunnossa oli yhden auton autotalli eikä autoa missään tapauksessa saanut pysäköidä kadunvarteen tai vieraspaikalle. Silloin vuokraisäntä hommas meille poikkeusluvan piilottaa roskikset autotallin viereen, pylvään taakse.

Asunnonomistajana olen valinnut tietoisesti asua asuinalueella jota valvoo asukasyhdistys. Säännöt saatiin kouraan jo tonttia ostaessa, eikä meille tullut yllätyksenä se että meillä HOA säätää paitsi pihan kasvivalikoiman, ruohonpituuden ja roskisten sijainnin, niin myös ikkunaverhojen värin ja satelliittiantennin paikan. Reilua peliä siis, vaikka kyllä meilläkin näistä asioista saadaan toisinaan riitaakin aikaiseksi. Kun isännöitsijätoimisto palkkasi valvojan valokuvaamaan asukkaitten rikkeitä ja kirjoittamaan muistutuskirjeitä, oli aika monella useampikin palkokasvi nenässään. Olihan virkaintoinen valvoja kiertänyt jokaisen kuusen ja kannonnokan ja tarvittaessa kuvannut niitä roskiksia vaikka naapurin autotallin ovensuusta saadakseen ne näkyviksi ja siten laittomiksi. Omat roskikset piilotettiin roskakatokseen jo heti muuton jälkeen, joten tällä kertaa ei meidän postilaatikosta löytynyt oranssia muistutuskirjettä. Moni muu sellaisen kuitenkin sai, osa myös aika turhaan.

Me saatiin muistutuskirjeemme kuistin yllä roikkuvista valoista. Kirjeessä luki että hakemuksemme poikkeuslupaan pitää koristevaloja kuistilla on hylätty jo vuosi takaperin, emmekä kielteisestä päätöksestä huolimatta ole poistaneet sääntöjä rikkovia valoja... Fredde ojensi kirjeen mulle nauraa kihertäen tietäen että rouva ottaa näistä nooteista jonnin verran kierroksia. Niin kävi tälläkin kertaa, sillä me ei koskaan saatu sitä kieltävää päätöstä hakemukseemme valopoikkeuksesta, ja näin ollen oletettiin että hakemus on hyväksytty. Ensin sai asukasyhdistyksen isännöitsijä melko kitkerän palautemeilin ja sen jälkeen asukasyhdityksen hallituksen puheenjohtajan sihteeri ne valot lahjaksi, tai siis ei se sihteerikkö niitä saanut, vaan pudotin ne sen pöydälle se oranssin kirjeen kanssa ja toivotin Johnille terveisiä.

Muutamaa päivää myöhemmin isännöitsijä pyysi anteeksi ettei meille oltu koskaan postitettu kieltävää päätöstä. Samana päivänä mua lähestyi puheenjohtaja pilke silmäkulmassa kysyen mitä mä haluan että se tekee niille valoille. Kehoitin myymään, lahjoittamaan tai vaikkapa ripustamaan omalle kuistilleen.  Sen sihteeri oli ollut ihan paniikissa kun hullu suomalainen nainen oli mesonnut sen toimistolla ja puheenjohtaja itse oli sitä mieltä että isännöistijätoimisto on taas ollut vähän turhan pikkumainen. Elämä jatkuu, ilman valoja.  

Kotia ostaessa tai vuokratessa onkin hyvä selvittää onko alueella HOA ja mitä yhdistyksen säännöissä lukee. Vuokralaisena on syytä selvittää ja kirjata vuokrasopimukseen mistä huolehtii asukas, mistä omistaja. Kuka leikkaa pensaat jos ne on leikattava? Entä kuolleiden kasvien vaihtaminen uusiin? Perinteisesti kumpikin kuuluu kiinteistön omistajalle, mutta asioistahan voidaan aina sopia.