mitä maksaa unelmat?

Kodin etsiminen asiakkaalle on mielenkiintoista, siis silleen oikeesti mielenkiintoista. Monesti multa kysytään miten homma toimii kun tekee töitä monen asiakkaan kanssa yhtäaikaa, että eikö se oo vaikeeta kun ne kaikki kuitenkin haluaa samaa. Paitsi että ei halua. Koti on niin henkilökohtainen asia ettei toisaankaan ole olemassa sellaista “one size fits all” ratkaisua. Valinta ei tosiaankaan ole mun, vaan välittäjän tärkein tehtävä on kuunnella asiakasta ja kuulla sieltä rivien väleista asioita joita asiakas ei ehkä itse osaa pukea sanoiksi, ja sen jälkeen löytää ne kohteet jotka parhaiten sopivat näihin kriteereihin.

Täydellistä taloa ei taida ollakaan, mutta riittävän hyvä on se mihin tähdätään ja monesti matkan varrella asioiden tärkeysjärjestys muuttuu. Kansainvälisten asiakkaiden kanssa toimiessa haastena on löytää koti joka tuntuu kodilta, onhan asuminen toisessa kulttuurissa toisenlaista. Pakistanilaista, englantilaista tai suomalaista taloa täältä ei löydy, mutta löytyisikö sellainen joka kuitenkin tuntuisi omalta.

Meidän koti näyttää meiltä. Se ei ole unelmien talo, mutta se on meille sopiva. Omassa asumisessa näkyy kohtuullisuus, sillä meille oli tärkeää ettei asuminen syö kohtuutonta osaa tuloista ja että asuminen voisi jatkua myös silloin jos jompi kumpi tai molemmat jäisivät työttömäksi. Määrittävänä tekijänä oli siis unelmien täyttymisen sijaan taloudellinen turvallisuus. Siinä sivussa saatiin ne hyvät koulut ja mahtavat lenkkimaastot, eikä matka kaupunkiinkaan ole kohtuuton.

Vaikka talo on meille rakennettu, ei koti ole erityisen suomalainen. Lattiaa peittää kokolattiamatto, joka uusittiin vuosi sitten alkuperäisen maton ollessa pikkulapsivuosien jälkeen aika kulahtanut. Keittiö on skandinaavisen vaalea, mutta seinissä taas tehostevärejä, alkaen siitä ettei sitä maalarinvalkoista ole yhdessäkään seinässä vaan se perussävykin on sellainen kitin värinen. Sen lisäksi on vedenvihreää, keltaista, harmaata, ja kylppäreissä yläkerrassa varsinainen värien ilotulitus – murrettua lilaa, tiilenpunaista ja vaaleanpunaista. Kuulostanee aika vallattomalta. Suomalaisuus näkyy sisustuselementeissä. Se näkyy astiastoina, kankaina, valaisimina ja monena muuna pienempänä yksityiskohtana.

Mutta mitä sitten maksaa se kodin omannäköiseksi tekeminen? Pommista saa omannäköisen ja kivan sadalla tonnilla, mutta rahan lisäksi päälle tulee kaikki se säätäminen, sotku ja vaiva. Kysymys kuuluukin että mihin omat rahkeet riittää? Jaksatko kuukausien remonttia? Maalaaminen on helppoa ja halpaa, etenkin jos pensseli ja tela pysyy omassa kädessä. Maton vaihtaminenkin on aika kohtuullisen hintaista ja mattopojat tekee sen päivässä isompaankin kohteeseen.

Keittiöön ja kylppäreihin saa upotettua määrättömän määrän rahaa, mutta toisaalta kivoja ja toimivia ratkaisuja saa kohtuullisen edullisestikin. Tasojen ja/tai sekoittajien vaihtaminen on nopeaa ja sekoittajat voi näppärämpi vaihtaa itsekin. Jos minä osaan, niin osaat sinäkin! Vanhempien talojen popkornkatot tulevat kalliiksi jos niitä ei halua katsoa, tai jos huonekorkeutta riittää voi popkornit levyttää piiloon. Kattomateriaalin poistamisen ongelma on asbesti ja niin kauan kun niihin ei koske on ne ihan jees, mutta poistaminen taas vaatii ihan omat systeeminsä ja sille kertyy helposti hintaa pitkä penni. Moni muukin, ei niin näkyvä asia nielaisee helposti paljon rahaa ja talo jonka katto ja ikkunat on tehty säästää ostajalle paljon.

Sit on se piha. Kasveihin saa helposti laitettua pienen omaisuuden ja nurmikon hoitaminen tässä ilmastosta käy suorastaan työstä. Se kun vettyy ja sammaloituu talvisin ja kevät alkaa nurmen elvyttämisellä. Alkukesästä leikkaat nurtsin pari kertaa viikossa ja sen jälkeen siirryt raivokkaaseen kasteluun palataksesi sateitten alkaessa taas siihen sammaloitumiseen. Oma etupiha on jo vuosia sitten vaihdettu nurmen sijaan muihin kasveihin ja pihalta löytyy erilaisia havuja, alppiruusuja, laventelia ja hortensioita. 

Minkälaisen kodin sinä haluaisit? Pienen mökin metsän suojasta, farmin maaseudun rauhasta vai urbaanin omakotitalon läheltä lasten kouluja tai työpaikkaa? Liikutko metsässä vai istutko kahviloissa?